Hevoset valvontaeläinlääkärin työssä

Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 2/2016
Millainen on valvontaeläinlääkärin toimenkuva, ja millaista työtä hän tekee? Miten hän toimii saadessaan ilmoituksen eläinten huonosta kohtelusta? Mitä tallitarkastukseen kuuluu? Näihin ja oneen muuhun kysymykseen vastasi Kymen-Karjalan Hevosenomistajat ry:n kevätkokouksessa vieraillut Kouvolan kaupungin valvontaeläinlääkäri Laura Ölander.

Ennen valvontaläinlääkärin toimeen tarttumistaan Laura on ehtinyt työskennellä mm. kunnaneläinlääkärin sijaisena. Hän on harrastanut ratsastusta yli kymmenen vuotta, minkä lisäksi hän kertoi Australiassa asuessaan toimineensa myös rodeo-, karja- ja laukkahevosten parissa. Ratsastustaustansa lisäksi hän on aktiivinen koiraharrastaja.

Viranomaisvalvonta ja potilastyö erillään

Valvontaeläinlääkärin toimenkuva ja valtuudet nojaavat vahvasti lainsäädäntöön. Oma mielipide ja mutu-tuntuma eivät saa saada tässä työssä sijaa. Mikäli valvontaeläinlääkäri määrää toimenpiteitä, toimille pitää löytyä perusteet eläinsuojelulaista. Aiemmin kunnaneläinlääkäreiden tehtäviin kuului muun työn ohella myös alueen eläinsuojeluvalvonta. Eläinsuojelu toki sisältyy edelleen myös kunnaneläinlääkärin työhön. Valvontaeläinlääkäri ei tee lainkaan praktiikkaa vaan ainoastaan virkatehtäviä, jolloin viranomaisvalvonta ja potilastyö pysyvät erillään, eikä kunnaneläinlääkärin tarvitse valvoa omia potilaitaan.

Mitä valvontaeläinlääkäri tekee?

Paitsi ilmoitusten perusteella tehtävät ilmoitukset, valvontaeläinlääkärin tehtäviin kuuluu myös mm. eläintautien vastustamiseen sekä ammattimaiseen, ilmoituksenvaraiseen eläintenpitoon liittyviä tarkastuskäyntejä ja sivutuotelain valvomista (esim. haaskat). – Valtaosin työpäiväni täyttyvät epäilyyn perustuviin ilmoituksiin vastaamisesta sekä niiden perusteella tehtävistä eläinsuojelutarkastuksista. Lisäksi aikaa kuluu paljon toimistolla paperitöiden lomassa sekä poliisilaitoksella ja käräjillä, Ölander toteaa.
Ilmoituksia tehdään paljon, ja niihin sisältyy myös paljon aiheettomia ilmoituksia. – Mielestäni ilmoituskynnyksen pitääkin  olla matala, jotta myös ne todella vakavat eläinsuojelutapaukset saadaan kiinni, Ölander toteaa.
Lue koko artikkeli tästä (pdf)